Vihreiden ryhmäpuheenvuoro/
Marketta Mattila
Suomen- ja ruotsinkielisiä kouluja yhdistävä Nikkilän Sydän on komea käyntikortti Sipoolle, jossa operaatio kasvu jatkuu luovasti. Imago on muutenkin kunnossa, sillä Ylen Kuntatutkassa Sipoo nousi maan kärkikaartiin. Täydet viisi tähteä tuli elinvoimasta, taloudesta ja terveydestä, vain ilmapiiriä voisi parantaa yhden tähden verran.
Vuodelle 2016 ennakoidaan positiivista tulosta, kuten myös ensi vuodelle. Valtionosuuksien pienenemistä kompensoi kasvava verokertymä. Työttömyysaste on vain 7,3 prosenttia, samalla väkilukuku kasvaa vuosittain pari prosenttia.
Samalla pitäisi kuitenkin ratkoa, miten yhä suuremmaksi kysymysmerkiksi muuttuneeseen sote- ja maakuntauudistukseen voidaan valmistautua. Sipoon lausunnossa tulevat esille monet karikot. Paljon sosiaali- ja terveyspalveluja käytävien ihmisten palveluketjut sirpaloituvat. Valinnanvapaus, monituottajamalli ja pakkoyhtiöittäminen eivät tuota integraatiota, sen sijaan ”pahimmillaan 3-5 vuotta kestävän sekasorron ja merkittäviä lisäkustannuksia julkisissa palveluissa sekä asiakkaiden paon yksityiselle sektorille”, kuten lausunnossa todetaan.
Maakunta- ja soteuudistus ovat muovaamassa kuntia uudenlaisiksi sivistyskunniksi. On radikaali muutos, että jatkossa noin 60 prosenttia kuntien talousarvion rahoista käytetään sivistyspalveluihin. Tämä tarkoittaa eräänlaista hyvän kierrettä – toisin sanoen verotulojen kasvu on kiinni siitä, missä määrin kunta pitää huolta elinvoimaisuudestaan ja panostaa laadukkaisiin sivistyspalveluihin.
Ensi vuosi on Sipoossa tärkeä saranakohta. Koulutusratkaisuista on täällä tänään tehty päätöksiä, jotka ohjaavat tulevaisuutta pitkälle.
Ja nämä päätökset on valtuuston tasolla tehty noin yhden kuukauden aikaikkunassa, ota tai jätä -periaatteella, ilman vaihtoehtoja.
Monet ovat tänään tuoneet esiin, että palveluverkkosuunnitelmaa ei ole saatu asianmukaisesti valtuuston käsittelyyn eikä tähän päivään mennessä ole käyty poliittista keskustelua siitä, olisiko kahdelle suurelle kampusalueelle keskittyville malleille muita vaihtoehtoja.
Jotenkin on ajauduttu tilanteeseen, että lasten kasvuun ja hyvinvointiin olennaisesti vaikuttavia keskittämispäätöksiä on tehty vaillinnaisiin vaikutusarvioihin vedoten ja innovatiiviseen arkkitehtuuriin luottaen.
Olemme kuulleet, että poliittisten ohjausryhmien jäsenet ovat kokeneet roolinsa vain nimelliseksi. Suunnitelmat ovat edenneet, koska raamit on asetettu etukäteen.
Kysymyksessä on päätöksentekoprosessin kriisi.
Myös osa valiokuntien ja jaostojen jäsenistä on tuntenut kätensä sidotuiksi. On vedottu säästämistarpeeseen ja valtuuston 2015 hyväksymään investointisuunnitelmaan, joka olisi ikään kuin antanut oikeutuksen lähteä suunnittelemaan esimerkiksi Sipoonjoen koulun laajennusta 1300 oppilaan kyläksi, vastoin yhä voimassa olevaa yhteistä näkemystä 600 oppilaan kohtuukokoisista kouluista.
Kriisissä on kysymys myös siitä, missä määrin valiokuntatasolla voidaan tehdä näin sitovia ja merkittäviä linjauksia.
Jättikoulut ja kahdeksansarjaiset päiväkodit edustavat suuruuden ääritilaa, jonka kylien SIpooksi profiloituneessa kunnassa pitäisi soittaa hälytyskelloja. Lopputuloksena voi olla, että Sipoosta asuinpaikkana kiinnostuneet lapsiperheet etsiytyvät muihin kehyskuntiin, joissa on inhimillisemmän kokoisia kouluja.
Haluan vielä muistuttaa, miten professori Liisa Keltikangas-Järvinen on tuonut esiin, että koulun ihannekoko on 200 ja 500 oppilaan välillä. Silloin se tukee parhaiten sekä koulumenestystä että myönteistä minäkuvaa.
Suurten kampusten rakentamisen suurin etu on se, että kulut oppilasta kohden laskevat nykyisestä kolmanneksen. Suomenkielinen koulujaosto ja sivistysvaliokunta ovat edellyttäneet, että säästyneet eurot käytetään mm. pedagogiikkaan ja toimintakulttuurin kehittämiseen. Tämä on ristiriitaista – onhan alkuperäisenä tavoitteena ollut nimenomaan kustannussäästö. Jos tuloksena on nollasummapeli, olisi paikallaan tehdä suunnitelmia alunperin inhimillisemmällä mittakaavalla.
Nyt on elettävä laadukkaiden isojen koulujen kanssa, luotettava tuulettuviin ylä- ja alapohjiin ja iloittava edelläkävijyydestä, mutta tämä on myös tärkeä oppitunti hallitsemattomasta prosessista, ratkaisuista, joihin on ikään kuin ajauduttu.
Teknisen valiokunnan rkp-läinen jäsen Gunilla Holmberg on eriävissä mielipiteissään muistuttanut, että yhden ainoan vaihtoehdon selvitys ja sen eteenpäin vieminen ovat ristiriidassa Sipoon kunnan asiakaslähtöisen ja läpinäkyvyyttä korostavan strategian kanssa.
Tästä imagosta pitää jatkossa pitää vielä tarkemmin kiinni.
Tämä kritiikki ei estä sitä, etteikö Nikkilän Sydämestä voisi olla aidosti iloinen. Kiitos tästä onnistuneesta koulusta.